sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Kuvapläjäys alkuvuodelta

Hiihtoretki Oittaalla
Skiing in Oittaa, Espoo

Winter walk in Hämeenkylä
Talvikävelyllä Hämeenkylässä




And in Pähkinärinne, Vantaa
..Ja Pähkinärinteessä


Päiväretki Nuuksioon, kuvassa lemppari "liikenne"merkkini
A day trip in Nuuksio, Espoo. My fav traffic sign in the pic (saying "nature conservation area")


Seurasaaressa päiväretkellä
Another daytrip to Seurasaari - an island next to the center of Helsinki


(Minä ladulla Nuuksiossa)
(..me skiing, once again in Nuuksio, Espoo)


Hiihdin Haltiaan kahville
I skied to have a coffee in a nature center Haltia, Nuuksio


Käytiin myös Messilässä laduilla
Also went skiing in Messilä, Lahti


Käytiin Ellan kanssa aurinkolomalla Saariselällä
Went to Lapland with Ella for a sunny holiday



Pub Panimo, Saariselkä


Aurora borealis


Rumakuru, Saariselkä


Lumikenkäretki tunturille
Snowshoeing on fjelds


Toinen lemppari liikennemerkeistäni
The other favourite traffic sign of mine (saying "national park")


Auringonlasku Kiilopäällä
Sunset in Kiilopää, Saariselkä


UKK eli Urho Kekkosen kansallispuisto - alkaa tästä
The national park of UKK - starts right here


"Joitain poroja nähnyt olen" - Ella
"Some reindeers I've seen" - Ella

Tunturimaisema kuin vesivärimaalaus
A view of a fjeld looking like a watercolour painting


Kotiin palatessa kevät oli jo ehtinyt alkaa - Nuuksiossa paistoi vapaapäivänä
Spring begun - sunshine in Nuuksio here


Kurrenpoikanen Lohjansaaressa
A baby squirrel in Lohjansaari



Jokavuotinen sinivuokkokuva
A yearly pic of hepaticas


Mustikatkin jo kukkii Lohjansaaressa
The blueberries are starting to bloom in Lohjansaari


-Ja kesä taasen alkaa
-And the summer is about to begin once again


tiistai 1. joulukuuta 2015

1.12. eli kotiinpaluutunnelmat

Istun paraikaa Guayaquilin lentokentällä odottamassa lentoa kohti kotia. Tiedossa on n 12 tunnin lento ja 7 tunnin vaihtoaika Amsterdamissa. Jalkoja särkee jo pelkkä ajatus tulevasta vaikka nytkin istun kahvilassa vaikka voisin edes seistä tai kävellä.

Kotiinlähtö pari viikkoa sitten tuntui hyvältä ajatukselta ja olin jo valmis kotiutumaan Heikin mukana, mutta nyt enemmänkin ristiriitaisissa fiiliksissä lähden. Paras ratkaisu, jonka tein lomani aikana, oli viimeinen hostellin vaihto. Tapasin ihmisiä, jotka todella tekivät viimeisestä viikostani lähes reissun kohokohdan.

Saan harvoin uusia, hyviä ystäviä, sillä kotona niitä on jo niin paljon. Nyt kuitenkin onnistuin tutustumaan pariin tyttöön, joita jään todella kaipaamaan. Vannomatta paras - Ecuador-aikaa on vielä noin tunti jäljellä, enkä ole tavannut yhtäkään suomalaista koko reissussa. Jee! Villi veikkaus on, että olen jutellut kahden kuukauden aikana n 100n reissaajan kanssa - joidenkin kanssa pari lausetta, joidenkin useamman päivän tai viikon. Suurin osa reissaajista on ollut saksalaisia (no, tämä ei enää yllätä) sveitsiläisiä, hollantilaisia, australialaisia tai brittejä. Muutamaan ruotsalaiseen, tanskalaiseen ja kahteen norjalaiseenkin olen törmännyt. Itseäni olen tietenkin pitänyt ylimielisesti uniikkina, sillä Suomen sijaintia, kieltä ja kulttuuria olen joutunut ja saanut monesti selittää. Tuntuu, että ihmisillä ylipäänsä on aika vähän tietoa Suomesta. Jotkut taas tietävät yllättäviäkin asioita, joita olen itsekin joutunut pohtia. Kaikenkaikkiaan tutustuin (valitettavasti) aika vähän paikallisiin, mutta espanjan kieltä pääsin onnekseni harjoittamaan päivittäin. Uskomatonta, miten Se ei edelleenkään tunnu luonnolliselta. ymmärrän lähes aina, mutta puhuminen tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta.

Syy, miksi halusin vielä palata blogiin, lienee vasta alkanut kulttuurishokin vaihe, (tai ainakin tätä ilmaisua haluan käyttää) jossa kaikki ärsyttää. Ei niinkään pelkästään Se, että esim autoteiden varret on aivan helvetin roskaisia, liikennemelu on järkyttävää mustista pakokaasuista puhumattakaan tai Se, että joka toinen talo on rakennettu vain puolitiehen ja Se on todella epäesteettistä. Kulttuuria on niin vaikea vaihtaa! Välillä kaupassa asioidessa saattoi tuntua, että myyjä VIHAA mua, vaikka puhun espanjaa ja yritän olla todella kohtelias. Asiakaspalvelu on ollut todella kehnoa täällä monella tapaa. Ehkä meillä on erilainen käsitys ystävällisyydestä, mutta minulle Se tarkoittaa avuliaisuutta ja ystävällisiä elkeitä KUTEN hymyilyä. Näitä kahta en juuri ole nähnyt matkallani. Esimerkkejä on lukemattomia, mutta otetaan esimerkiksi vaikka sukellus.

Olin maksanut PALJON rahaa open water -lisenssistäni. Eräänä päivänä minulla piti olla Treffit opettajan kansssa, tarkoitus oli käydä läpi vielä viimeinen teoriaosuus. Hän ei ikinä ilmestynyt paikalle. En myöskään saanut kuvia, joita sukelluksen aikana otettiin. En edelleenkään ole saanut mailitse väliaikaista lisenssiäni. Sunnuntaina kävin kahden tytön kanssa sukellusreissussa, ja matkanjärjestys oli kaoottista; ensin meidät ohjattiin paikkaan, josta kyyditsijä ei tietenkään löytänyt meitä. Toiseksi, meille oli sanottu, että kaikki on mahdollista maksaa jälkikäteen. No, ei tietenkään ollut enää maksuvaiheesssa. Eikä automaattikaan luonnollisesti toiminut. No, loppu hyvin kaikki hyvin, kunnes kysyimme venettä odottaessa, kuinka pitkä matka Isla de La Platalle on. Mies häkeltyi ja sanoi että emmehän me sinne ole menossa. "Hetkonen, siitähän me juuri maksoimme?" .. No, 20min ekstraa meni, kun odotimme lisäbensalastia, mutta pääsimme vihdoin matkaan. Vaikka meille oli sovittu ohjaaja joka puhuu englantia (yksi tytöistä ei puhunut espanjaa) ja oma arvosanani hänen englannilleen olisi 5+, pääsimme kuitenkin sukeltamaan aivan mahtavaan paikkaan. Those little Things! Ehkä kyseessä oli ennemminkin matkanjärjestäjä kuin kulttuurierot, mutta en edes jaksa kirjoittaa kaikista muista. Ei auta muuta kuin hyväksyä kaikki, negatiivisetkin asiat.

Sukellusreissu sunnuntaina oli aivan mahtava. Kohteena oli Isla de la Plata, joka Ecuadorissa tunnetaan"köyhän miehen Galapagosina", eli eläimistö on lähellä Galapagossaarten antia. Onnistuimme näkemään USEITA isoja merikilpikonnia, isoa koralliriuttaa, mureenoja, isoja kalaparvia, rauskuja ja yhden merileijonan. Vesi oli kirkasta, näkyvyys mainio ja tuuli lähes olematon meidän spotilla. Mainiot olosuhteet siis. Sukellus tulee ehdottomasti olemaan yksi tulevaisuuden reissun intresseistä!

Montañitan jätin taakseni surullisena, vaikka alunperin ajatuksena oli välttää sinne menemistä. Nyt on aika siirtyä verovapaaseen maailmaan hetkeksi, kunnes turvallinen, pimeä koto-Suomi ottaa vastaan. Eniten odotan puhdasta KUIVAA sänkyä (viimepäivät ollut niin kosteaa, että mm lippikseni on täysin homehtunut ja sänky tuntunut ennemmin lammikolta) ja tietenkin tulevaa viikonloppua ystävien kanssa.. Niin ja ecuadorilaisen kahvin juontia Heikin kanssa yhdessä aamupalalla!

Hasta pronto, Finlandia! <3Henna





tiistai 24. marraskuuta 2015

24.11. eli rantaelämää

Aika vierähti taas ja olen ollut nyt reilun viikon rannikolla. Tällä hetkellä olen Montañita - nimisessä rantakaupungissa, joka on lähinnä reppureissaajien ja surffaajien hippihenkinen iso kylä/kaupunki. Täällä on päivisin todella "tranquil"- meininki (rento) mutta öisin paikka muuttuu yöeläjien mekaksi. Sen takia olen itsekin halunnut majoittua keskustan ulkopuolelle. Ensimmäiset kuusi päivää vietin Casa del Sol- nimisessä hostellissa, joka oli korttelin päässä rannasta. Kävin surffaamassa, joogasin ja sain muutaman kivan kaverin:)

Eräänä päivänä päätin että teen sukellushaaveelleni edistysaskeleen ja ilmottauduin open water-kurssille.
Sukellus veikin yllättävän paljon aikaa joten ensimmäinen viikko kahdesta viimeisestä kului silmänräpäyksessä. Kurssiin sisältyi neljä sukellusta ja PALJON opiskeltavaa.

Merenalainen maailma oli mahtava, jopa koukuttava. Olin varma, että sukeltaminen pelottaisi tai ahdistaisi ekalla kerralla, mutta heti ensimmäisellä sukelluksella tuntui kuin Se olisi maailman luonnollisin asia. Onnistuimme näkemään lukemattomien pikkukalojen ja riuttakäärmeiden lisäksi rauskuja ja jopa pari isoa merileijonaa. Yhtenä päivänä jopa paistoi aurinko - muuten tämä alue on ollut sadekauden johdosta täysin paksun pilvimassan alla. Vettä ei kuitenkaan ole satanut, mikä on ongelmallista, sillä täällä on kova veden puute ja koska Ecuador on Ecuador ja vesiputkisysteemi on fucked up, on kova vedensäästö päällä. Edellisessä hostellissa vesi suljettiin kokonaan puoleksi päivää päivittäin. Onneksi juomavettä sentään saa kaupasta. Ainakin vielä.

Viikonloppuna oli aika tutkia paikallista yöelämää, ja perjantaina päädyimme seuraamaan puolivuotista "vaca loca"-perinnettä (hullu lehmä), jossa lehmäksi pukeutunut ihminen juoksi ihmislauman keskellä palavien ilotulitteiden (kyllä) kanssa. Tapahtuma huipentui vielä isompiin ilotulitteisiin livemusiikin kanssa. Lauantainakin olimme kylillä haistelemassa menoa ja päädyimme erääseen open air-baariin. Oli hauskaa, kun päällä ei ollut kattoa ja vettä satoi hiljalleen ja tanssittiin salsaa sateessa:) Sunnuntai meni palautuessa, lähinnä.

Tällä viikolla ohjelmassa on erittäin intensiivinen loppupuristus, järjestin nimittäin itseni espanjankurssille ja muutin hostellia. Tapasin kivan tytön Englannista, ollaan oltu jo muutama päivä samassa majoituksessa ja kuljettu paljon yhdessä. Agendassa on siis päivittäiset 4h espanjaa koulussa ja loppupäivä spanglishia hostellilla tai muualla kylillä. Eilen oli iso dinner koululaisten kanssa (n 20 ihmistä kaikkialta, lähinnä Euroopasta tosin) ja tänään iltaohjelmassa salsatunti ja barbecue rannalla. Huomenna mahdollisesti joogaa ja torstaina tortillailta. Paljon on siis menoa ja meininkiä, vikana viikonloppuna yritän vielä päästä surffaamaan ja sukeltamaan. :) ensi tiistaina onkin jo kotiinpaluun aika.

<3H



lauantai 14. marraskuuta 2015

14.11. eli takaisin mainlandilla

Tänään koitti siis paluupäivä Galapagosilta todellisuuteen. Olisin ollut tyytyväinen, jos olisin voinut jäädä vielä toiseksikin viikoksi. Täällä ihmisten ilmoilla on vähän raskaampaa, kun on niin paljon ihmisiä, paljon köyhyyttä ja paljon epäkohtia.. Ihmisiin luottaminen on aina kynnyskysymys ja pimeällä en edes halua kävellä hostellialueen ulkopuolelle yksin. Taksia on pitänyt käyttää useasti, onneksi Se on edes halpaa.

Galapagosseikkailuun kuului paljon luontoelämyksiä. Ensimmäisenä päivänä saavuimme ja asetuimme majoituspaikkaan, oikein kivaan sellaiseen. Saapuminen Galapagosille onkin mielenkiintoista; lennon ja lentokenttäbussin lisäksi matkantekoon kuului taksivene isommalle saarelle, jota seurasi bussimatka Santa Cruz- saaren lävitse. Saaren keskiosassa sijaitseva tulivuori kerää ympärilleen päivittäin paksut sadepilvet, jotka satavat päivittäin "ylämaalle". Tämän takia mekin hetkeksi erehdyimme luulemaan, että ensimmäisestä päivästä tulisi sateinen - totuus oli kuitenkin kuiva ja kuuma. Rannikolla sää on päinvastainen, niin myös maasto. Maasto on erittäin karua, laavakiviä ja kaktuksia lähinnä käsittävä. Veden rajassa rauhallisemmilla spoteilla kasvaa paljon mangrove-puita.

Bussimatkan jälkeen vielä matkanteko jatkui taksiveneellä isommalle veneelle, joka vei meidän tältä saarelta toiselle kolmesta pääsaaresta, Isla Isabelalle. Sielläkin päässä otimme vielä taksiveneen ja taksin. Paljon istumista siis. Meri oli aaltoinen ja keskellä merta aallot luonnollisesti kymmenkertaiset Lohjanjärven myrskyaaltoihin verrattuna. Lupasin sen veneretken aikana etten enää koskaan matkusta. Jossain vaiheessa siihen kuitenkin kai tottui.

Yövyimme kolme ensimmäistä yötä airbnb-henkisesti varatussa isossa yksiössä,joka oli ihan tuliterä ja sijainti loistava. Hintakaan ei päätä huimannut, vaikka muuten hintataso saarella ei ollut kaukana Suomen hinnoista - toisaalta Galapagos ylipäänsä on todella kallis kohde. Tämän takia suuri osa reppureissaajista skippaa koko saariston.

Ensimmäisten päivien aktiviteetteihin kuului pyöräretkeilyä lähimaastossa eläimistöä tutkiskellen, snorklausta Los tuneles - laavatunnelialueella ja jättikilpikonnia etsiskellen. Eläimistö ja luonto oli kokoajan lähellä: Jos satama-alue ei ollut merileijonien valloittamana, kylän laitamilta saattoi löytyä kirjaimellisesti kasoittain iguaaneja laumassa ottamassa aurinkoa. Pelikaaneja oli joka rannalla ja toinen galapagoslainen, sinijalkasuula (blue-footed booby), viihdytti meitä koomisella olemuksellaan. Veden rajassa oli myös paljon galapagosin pingviinejä, jotka -ainakin tietääkseni- ovat ainoita pingviinejä Etelämantereen pingviinien lisäksi.

Kesken saarireissun onnistuin sairastumaan flunssaan, joka onneksi kesti vain pari päivää. Jaksoimme kuitenkin vielä lähteä parille muulle snorklausreissulle ja saarenvaihdon jälkeen (takaisin Santa Cruzille) myös lähialueen kalliokanjonin isoon luonnon uima-altaalle,jossa vesi oli todella kirkasta ja raikkaan viileää (Las Grietas). Yövyimme Red Mangrove-nimisessä hotellissa, joka nimensä mukaan oli rakennettu veden rajaan mangrovepuiden ympärille. Hotellin terassin olivat luonnollisesti vallanneet taas galapagosin merileijonat ja iguaanit - jalkoihin oli katsottava jatkuvasti, jottei tallaisi merileijonavauvan tai liskon päälle. Rantakivet taas olivat punaisen peittämänä, nimittäin punaisten rapujen. Tosin niitä ei juuri tarvinnut varoa, sillä ne ovat todella säikkyjä ja nopeita liikkeissään.

Viimeisten päivien aktiviteetteihin kuului "pakollinen" Charles Darwin-Centerissä käväisy sekä Tortuga Bayn tutkiminen. Siellä snorklaamisen lisäksi vuokrasimme kajakin, josta oli tarkoitus nähdä mm. riuttahaita. Hait olivat kuitenkin visusti piilossa, mutta haikaroiden, hylkeen ja rapujen lisäksi onnistuimme näkemään myös yhden ison merikilpikonnan ja täplärauskun.

Kaiken kaikkiaan Galapagos oli ainutlaatuinen luontoseikkailu jonka olisi voinut kuvitella kestävän vielä pidempääkin. Mielenkiinto myös sukeltamista ajatellen heräsi taas ja mietinkin juuri, jos vielä tulevan kahden viikon aikana suorittaisin open water -todistuksen eli aloittelevan sukeltajan kurssin. Nyt kuitenkin suuntana on surffi, huomenna siirtyminen Guayaquilista vähän pohjoisemmaksi rannikolle. Ensimmäinen kohteeni lienee Olón-nimisessä kylässä, Montañita-surffikylän pohjoispuolella. Yritän ensisijaisesti löytää idyllisen, pienen paikan hyvälle surffille ja kauniille luonnolle. Lisäksi haluaisin kokeilla taas joogaa ja mahdollisesti treenata lisää espanjaa.

En pääse postaamaan paljoakaan kuvia tietokoneen puutteen takia, mutta joitain kuvia voi etsiä reissustani tästä linkistä

<3H

torstai 5. marraskuuta 2015

5.11. eli päivitys

Tapahtunutta viimisen vkon aikana:
-Lähdin Bañosista Quitoon, törmäsin hostellissa Merazonia-kaveriin Clareen
-käytiin Bothanic Garden Quitossa
-Heikki saapui Quitoon
-Käytiin Quilotoa- kraaterijärvellä päiväretkellä
-ostin ponchon
-Vietettiin kaupunkipäivä Quitossa; käytiin maailman keskipisteellä ja dinnerillä (taskuvaras kopeloi mun taskua päivällä)
-Lähdettiin Cotopaxi- luonnonsuojelualueen tuntumaan hostelliin yhdeksi yöksi (+käytiin vesiputouksella ja nähtiin tulivuori joka sauhuaa)
-nähtiin mahtavaa salamointia horisontissa vuorten takana
-käytiin ratsastamassa ylängöillä ja sain housuista maailman ärsyttävimmät haavat (niitä vuorostaan parannellessa nyt sitten...)
-Siirryttiin takaisin Bañosiin, käytiin vesiputouskatsauksella ja neljän vesiputouksen lisäksi tehtiin yksi ziplining rotkon yli ja syötiin platano-banaani juustolla (mun lempparia)
-käytiin salsatunnilla ecuadorilais-venäläisessä ravintolassa kuubalaisen miehen ohjaamana

5.11. eli flashbackeja

Rio Pastaza:

Baños ylhäältä:

 Casa del arbol (edeltäen 3h ylämäkihaikkaus)
 ...en haluu lopettaa....
 Bañosin yksi uima-altaista
 Näkymä 3000m:sta
 Paraglidingia Tungurahua-tulivuoren kupeessa (näkymät oli mahtavat, mm. kolme tulivuorta eri ilmansuunnissa)


 Quilotoa- kraaterijärvi n. 3800m (oli muuten mielenkiintoista ensikertalaiselle reippailla noissa korkeuksissa)



Kanjonissa

Maailman "keskipisteellä":